maanantai 18. tammikuuta 2016

Wimonen yö!!!

Oli niin monta mustaa hetkee, kun ajattelin ettei tätä päivää ikinä tuu... Nyt se on vihdoin täällä! Pääsen kotiin!!! Omaan ihanaan kotiin, missä ei tuoksu hajustamaton pesu- tai liuotinaine... (Mun parvekkeella palaa vanhanajan myrskylyhdyt, jonka tuoksu vie merelle saaristoon...) Voin alkaa keskittyy opiskeluun, kun ensin pääsen arkeen kiinni. Olen ollu 3v8kk laitoksessa, joka tuntuu ihan käsittämättömältä, että yleensäkin oon selvinny siitä "selvinpäin". Olis voinu helposti kehkeytyä psykoosi tai jotain muuta yhtä kauheeta, ihan pelkästään kipulääkkeiden määrän takia. Nyt olen pystynyt vierottaan itseni kaikista opiaattiperäisistä lääkkeistä. :)))) Nua vaan!! Vielä viime vuoden alussa en olis koskaa uskonu et onnistun siinä. Nyt ei muuta kuin nauttiin tästä vuodesta!!


Muista seurata myös instagramissa nimimerkillä heidifoxell.
Siellä voit seurata mun kohellusta lähes päivittäin...

maanantai 11. tammikuuta 2016

Huonot uutiset ja hyvät uutiset

Kuntoutuksen edetessä olen joutunut kohtaamaan uusia haasteita ja pettymyksiä. Mulla todettiin matala selkäydinvamma, joka ei johdu ampumavammasta vaan keväällä 2014 tapahtuneesta hoitovirheestä, jonka takia olin liian kauan hapettomassa tilassa. Oon joutunut hyväksyyn, että mun ensisijainen liikkumisväline on pyörätuoli. (Tällä hetkellä) Kävelyä ei ole voitu harjoittaan viime syksynä ollenkaan kovien kipujen takia. Alaraajoista on kadonnut lihasmassa melkein kokonaan, joka on vaikeuttanut kävelyharjotusten toteuttamista. Kaikki "tuki" sanalla alkaneet jutut ensin pelotti ja ärsytti. En halunnut myöntää itelle että tarvin jotain tukia jalkoihin, että kävelyä pystyttäisiin alottaa treenaamaan. Näiden asioiden hyväksyminen on ollut vaikeinta. Mutta mun tuomio ei oo vielä ohitse. Suuri vatsaleikkaus, missä on tarkoitus tehdä uudet vatsalihakset on vasta aikaisintaan kahden vuoden päästä. Sen jälkeen on taas pitkä kuntoutuminen. Täytyy toivoo, että se ei olisi näin pitkä aika. 

Hyvät uutiset! 19.1.16 muutan vihdoin takaisin kotiin!! Tää kuntoutus on mennyt ihan älyttömän nopeesti, mutta tää lähes neljä vuotta laitoksessa on ihan järjetön aika. Oon niiiiin onnellinen että se on ohi nyt. Oon saavuttanut kuntoutuksessa sen, että pystyn elään yksin enkä tarvitse apua, vaikka on osittainen parablegia.. Onneks on tullu alotettuu kunnolla urheileen taas niin se vie ajatukset muualle ja helpottaa pahaa oloo, kun voi purkaa turhautumistaan. 

PS: mun menoja ja kuntoutumisen voi seurata nyt myös instagramissa ihan nimellä HeidiFoxell.....

maanantai 14. joulukuuta 2015

Radiohiljaisuus päättyy...

Radiohiljaisuus päättyköön... Ihan tarkotuksella päätin pitää vähä "lomaa" kirjoituksista. Sain keskittyä vain kuntoutukseen, eikä joka viikko tarvinnu nähdä naamaa lehdissä...

Täällä menee pirun hyvin! Vihdoin tähän risukasaan paistaa aurinko ja kaikkee hyvää on tapahtunu paljon. Oon saanu urheilla ja kunnolla parantaa liikkuvuutta ja kuntoo. Useat allasharjoitteet on ollut todella hyväksi ja fysioteripian monipuolisuus on auttanut hurjasti eteenpäin. Mielen kanssa on tehty paljon töitä erilaisten terapioiden kanssa. Oon päässy pelaan sulista säännöllisesti joka viikko ja vanha suosikkilaji on noussut taas intohimoksi. Ensimmäinen turnaus ei vielä paljon kehuttavaa antanu, mutta ei lannistuta tästä ei oo suunta kuin ylöspäin. Seuraava turnaus on Lappeenrannassa, eiköhän ne paremmin mene.

Kipujen kanssa oon taistellu kokoajan. Pakonsanelemana ollaan laskettu yksi iso/vahva kipulääke pois. Alussa ajattelin ettei tästä mitään tuu, mutta sen lasku ja pois saanti meni älyttömän hyvin ja nyt ei tarvi enää tiputtaa lääkkeitä. Kaikki on saatu nyt menemään suun kautta, mikä vapauttaa elämää ihan älyttömästi. Kivut ei kyllä ole kauheasti helpottaneet, mutta oon saanu ne kuriin jotenkin, että pärjään hyvin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hermot ja kärsivällisyys...

Miten kauan hermot kestää kasvaa takaisin, kymmeniä vuosia, pari vuotta vai kuukausia. Mulla tää on nyt kestänyt vuoden kuusi kuukautta ja 10 päivää... Alan olla aika täynnä tätä tunnetta.. Mikään kipulääke ei meinaa auttaa ja se mikä auttaa edes vähäsen rupee oleen tapissa, että mun maksa ja yksi ainut munuainen kestää tän lääkkeen käytön. Normaalisti tällä nukutetaan ihmisiä, kun mulla se on kipulääkkeenä. Vähän vaan pelottava ajatus, mut toisaalta se on ainut mikä auttaa mun helvetillisiin hermokipuihin niin en uskalla siitä vielä luopuakkaan... Siitä tuleen oleen tosi tosi vaikee vierottaa, kun se on niin paljon tullu henkiseksikin avuksi. Ensin pitäis voittaa luottamus, että pärjään ilman sitä ja uskon jonkun toisen lääkkeen auttavan yhtä hyvin. Nyt on kuitenkin ihan eri skaala kokeilla kaikkia normaaleja hermokipulääkkeitä, kun toi vatsa on ruvennu toimimaan paremmin ja sieltä imeytyykin jotain.

13.10 on urologilla käynti, missä tehdään urodynaaminen testi. Jonkin verran pelottaa mikä vastaus sieltä tulee, jos koko rakon normaali toiminta on menny lopullisesti niin........... Kaikki on sen typerän mokan takia, mikä tapahtu viime keväänä. Sitä ennen kaikki oli kuitenkin kunnossa ja toimi normaalisti. Ihan vähän vaan ahdistaa jos tulee huonot uutiset...

lauantai 10. lokakuuta 2015

Suomen peli 11.10.15

Huomenna olis Suomen peli Pohjois-Irlantia vastaan ja liput on jo saatu! Ihan mahtavaa mennä kattoo pitkästä aikaa maaottelua. Toivottavasti kaikki menee hyvin kipujen suhteen. Ainakin sain lääkkeet taas oikeeseen järjestykseen, kun nukuin tänää kahdeksaa ja sen jälkeen viel nukuin puoli 12. Eli lääkkeiden ottoajat pitkitty, kun nukkui kunnolla niin jaksaa ihan eritavalla sietää kipua. Toivottavasti tämäkin yö menee yhtä hyvin, niin jaksan olla koko matsin kattomassa livenä. Siinä kun haistaa sen nurmen tuoksun niin tulee vanhat hyvät ajat mieleen, kun itse asteli liigamatsin alussa kentälle ja kenttä oli samettisen silee ja vasta kasteltu ja nurmi tuoksui yli ihanalle. Vaasan stadionin nurmi oli kyl yks suomen parhaista kentistä, siellä oli niin super hyvä kentänhoitaja. Aina kun kentän tuoksun haistaa tekee mieli pelaamaan.....

torstai 8. lokakuuta 2015

Uusia lajeja!!

vitsi on mennyt kaksi viikkoa nopeasti! Ollut niin paljon tekemistä ja tutustumista vanhoihin lajeihin uudesta kulmasta. Sulkkis oli aluks hankalaa tuolista käsin, mutta nopeesti siihen pääsi taas jyvälle ja se oli yli kiva pelata taas sulista. Ilmoittauduin siinä heti sitte sulis leirille ja muutenkin siihen ryhmään, että käyn pelaan joka ti pari tuntia. Ihan mahtavaa et pystyy harrastaa viel samaa lajia, mitä on ennenkin pelannu loukkaantumisesta huolimatta. Pyörätuoli koriksessa oli sitte sitä vauhtia ja kontaktia, mitä oli sillon joskus futiksessakin. Se oli ihan super hauskaa, kun tajusi miten siinä liikutaan ja sai onnistumisia niin jäi yli hyvä fiilis siitä, että pitää mennä kyllä uudestaa!! Valmentajakin pyyteli, että jatkaisin joka viikko pelaamista, kun mussua on kuulemma potentiaalia. Suomessa on niin vähä naispelaajia, ettei riitä edes joukkueeksi, niin pohjoismaat on alkaneet tehdä yhteistyötä ja välillä järjestetään yhteisiä leirejä. Joten tottakai menin ilmottautuu sellasellekin, jos mut vaan huolitaan. Sitten on ollut vielä jousiammuntaa ja melomista. Melominen oli hauskaa, enkä tippunu ku kerran, mut oli ne sellaisia banaaneja jolla oli hyvin vaikee pysyä suorassa, mut kyl se sit kun sen oppi miten se käyttäytyy. Jousiammunta oli yli kivaa tuli ammuttua kymppejäkin ja enskerralla kokeillaan ihan taljajousta.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Uusi viikko uusilla unilla...

Ai että tuntuu hyvälle nukkua 7h! Koko viime viikon nukuin 6h joka yö ja se on niin paljon parempi, kuin 4-5h. Päivät sujui paremmin ja jaksaa tehdä enemmän, mikä nyt ei oo mikää uusi uutinen, että 4h yöunilla ei jaksa. Nyt on tulossa niin paras viikko! Mulla on akupunktiota, minkä fani mä en oo, koska mua on tässä vuosien saatossa pistetty ihan riittävästi. Molemmissa kyynärtaipeissa on kolot, kun niistä on niin paljo otettu verta. Nyt aijon kuitenkin vapaaehtoisesti mennä neulattavaksi... Parhaat jutut on kuitenkin edessä, on pt-pelejä, sulkapalloo, melontaa, uimista, jousiammuntaa, tassuterapiaa ja korista!!! Eli ihan super kiva viikko tulossa!